Mitä olivat keltaisen koiran sopimukset?

Keltaisen koiran sopimukset, jotka tunnetaan myös nimellä raudanluja vala tai ammattiliiton vastaiset sopimukset, viittaavat työsopimuksiin, jotka kieltävät työntekijöitä liittymästä ammattiliittoon. Näitä sopimuksia käytettiin laajalti Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, erityisesti aloilla, joilla ammattiliitot olivat vahvistumassa.

Termi “keltaisen koiran sopimus” juontaa juurensa 1800-luvun alkupuolelta, jolloin keltainen yhdistettiin pelkuruuteen tai petturuuteen. Työnantajat käyttivät näitä sopimuksia usein estääkseen työntekijöitä järjestäytymästä, koska ammattiliitot muodostivat uhan heidän työvoiman hallinnalleen. Allekirjoittamalla keltaisen koiran sopimuksen työntekijät suostuivat olemaan liittymättä ammattiliittoon tai osallistumatta ammattiliittoon liittyvään toimintaan. Näiden sopimusten rikkominen saattoi johtaa välittömään irtisanomiseen.

Yellow dog -sopimukset olivat erityisen yleisiä kaivostoiminnan, teollisuuden ja kuljetuksen kaltaisilla aloilla, joilla työntekijät joutuivat kohtaamaan ankarat olosuhteet ja alhaisen palkan. Työnantajat pitivät ammattiliittoja uhkana kannattavuudelleen ja pyrkivät säilyttämään työvoimansa hallinnan. Pakottamalla työntekijät allekirjoittamaan nämä sopimukset työnantajat pyrkivät pitämään työvoiman järjestäytyneenä ja estämään lakot tai muut kollektiiviset toimet.

Vaikka keltaisen koiran sopimuksia käytettiin laajalti tänä aikana, ne kohtasivat kasvavaa vastustusta työväenaktivistien ja lainsäätäjien taholta, joiden mielestä ne loukkasivat työntekijöiden oikeuksia. Useat osavaltiot säätivät lakeja, joilla kiellettiin tai rajoitettiin yellow dog -sopimusten käyttöä, ja sopimusten laillisuudesta käytiin keskustelua. Vuonna 1932 Yhdysvalloissa hyväksyttiin Norris-LaGuardia Act -laki, joka kielsi yellow dog -sopimusten käytön liittovaltion tuomioistuimissa.

Yellow Dog -sopimusten alkuperä

Yellow dog -sopimuksilla on pitkä historia, jonka juuret ovat 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa. Työnantajat käyttivät näitä sopimuksia ensisijaisesti säätelemään työntekijöidensä käyttäytymistä ja rajoittamaan heidän oikeuksiaan eri toimialoilla, kuten kaivostoiminnassa, teollisuudessa ja kuljetusalalla.

Termi “keltainen koira” on peräisin keltaisesta paperista, jolle nämä sopimukset usein painettiin. Itse sopimukset olivat työnantajien ja työntekijöiden välisiä sopimuksia, joissa työntekijä suostui olemaan liittymättä ammattiliittoihin tai tukematta niitä työsuhteen ehtona. Näin työntekijöiltä evättiin kollektiiviset neuvotteluoikeudet ja mahdollisuus puolustaa parempia työoloja, palkkoja ja etuuksia.

Keltaisen koiran sopimuksia käytettiin laajalti voimakkaiden työtaistelujen ja ammattiyhdistystoiminnan aikana, jolloin työnantajat pyrkivät säilyttämään työvoimansa hallinnan ja estämään ammattiyhdistystoiminnan. Näitä sopimuksia pidettiin keinona tukahduttaa työntekijöiden järjestäytyminen ja säilyttää vallitseva tilanne työolojen ja työntekijöiden oikeuksien osalta.

Keltaisen koiran sopimusten laillisuudesta on käyty paljon keskustelua. Monet osavaltioiden hallitukset ja liittovaltion hallitus säätivät 1900-luvun alussa lakeja, joilla rajoitettiin tai kiellettiin näiden sopimusten käyttö. Jotkin tuomioistuimet ja työnantajat kuitenkin väittivät, että näitä sopimuksia suojasi sopimusvapaus, joka on Yhdysvaltain lainsäädännön perusperiaate. Vasta 1930-luvulla ja kansallisen työsuhdelain (National Labor Relations Act) säätämisen myötä keltaisten koirien sopimuksia pidettiin lopullisesti täytäntöönpanokelvottomina liittovaltion tuomioistuimissa.

Nykyään yellow dog -sopimuksia pidetään yleisesti laittomina ja työntekijöiden oikeuksia loukkaavina. 1900-luvulla säädetyt työlait, tuomioistuinten päätökset ja muuttuvat yhteiskunnalliset asenteet työntekijöiden oikeuksia kohtaan ovat vähitellen vähentäneet näiden sopimusten käyttöä ja lisänneet työntekijöiden suojaa.

Keltaisen koiran sopimuksia ympäröivät kiistat

Yellow Dog -sopimukset, jotka tunnetaan myös nimellä ironclad oaths, ovat olleet historian saatossa lukuisten kiistojen aiheena. Näitä sopimuksia on jatkuvasti kritisoitu niiden ristiriitaisesta luonteesta ja rajoituksista, joita ne asettavat työntekijöiden oikeuksille.

Yksi tärkeimmistä keltaisten koirien sopimuksiin liittyvistä kiistoista on niiden yhdistymisvapaudelle asettamat rajoitukset. Näissä sopimuksissa edellytetään, että työntekijät sitoutuvat olemaan liittymättä ammattiliittoon tai tukematta sitä työsuhteen ehtona. Tämän rajoituksen katsotaan loukkaavan työntekijöiden oikeutta järjestäytyä ja neuvotella kollektiivisesti paremmista palkoista ja työoloista.

Lisäksi “keltaisen koiran” sopimuksia on arvosteltu siitä, että ne voivat johtaa epäterveisiin työvoimakäytäntöihin. Pakottamalla työntekijät allekirjoittamaan nämä sopimukset työnantajat voivat tehokkaasti estää työntekijöitä ryhtymästä lakkoon tai osallistumasta minkäänlaiseen ammatilliseen aktivismiin. Tämä voi johtaa vallan epätasapainoon työnantajien ja työntekijöiden välillä, jolloin työntekijöiden neuvotteluvoima on rajallinen ja he ovat työnantajiensa vaatimusten armoilla.

Toinen keltaisen koiran sopimuksiin kohdistuva kritiikki on niiden vaikutus työntekijöiden turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Kun työntekijöitä estetään liittymästä ammattiliittoihin, työntekijöillä ei välttämättä ole käytettävissään tarvittavia resursseja ja tukea työpaikan turvallisuusongelmien ratkaisemiseksi. Ilman mahdollisuutta puolustaa kollektiivisesti turvallisempia työoloja työntekijät voivat olla alttiimpia työtapaturmille ja -vammoille.

Viime aikoina keltaisen koiran sopimuksia on vastustettu yhä enemmän, ja monet ovat vaatineet niiden poistamista. Ammattiliitot ja työntekijöiden oikeuksien puolestapuhujat väittävät, että nämä sopimukset rikkovat työntekijöiden perusoikeuksia ja ylläpitävät riistokäytäntöjä. Lainsäädäntöä on pyritty muuttamaan siten, että yellow dog -sopimukset kiellettäisiin ja työntekijöiden järjestäytymis- ja kollektiivisia neuvotteluoikeuksia suojeltaisiin.

Yellow Dog -sopimusten vaikutus työntekijöiden oikeuksiin

Yellow dog -sopimuksilla oli merkittävä vaikutus työntekijöiden oikeuksiin 1900-luvun alussa. Nämä sopimukset, jotka tunnetaan myös nimellä raudanluja vala tai ammattiliiton vastaiset sopimukset, olivat työntekijöiden allekirjoittamia sopimuksia, joiden mukaan he eivät liittyisi ammattiliittoihin tai tukisi niitä. Tarkoituksena oli estää työntekijöitä järjestäytymästä ja neuvottelemasta kollektiivisesti paremmista työoloista, korkeammista palkoista ja työnantajien paremmasta kohtelusta.

Yksi keltaisten koirien sopimusten merkittävä vaikutus oli työntekijöiden järjestäytymisvapauden tukahduttaminen. Kieltämällä työntekijöitä liittymästä ammattiliittoihin nämä sopimukset tukahduttivat tehokkaasti työntekijöiden mahdollisuudet neuvotella kollektiivisesti ja puolustaa oikeuksiaan. Tällä oli haitallinen vaikutus työntekijöihin, koska heiltä evättiin ääni työpaikalla ja he jäivät työnantajiensa armoille.

Keltaisen koiran sopimukset edistivät myös työntekijöiden hyväksikäyttöä. Ilman ammattiliiton suojaa ja kollektiivista valtaa työntekijät olivat alttiita työnantajien epäoikeudenmukaiselle kohtelulle ja väärinkäytöksille. Työnantajilla oli vapaus asettaa alhaiset palkat, määrätä pitkiä työaikoja ja laiminlyödä työntekijöiden turvallisuutta ilman pelkoa vastatoimista. Tämä loi työpaikoille vallan epätasapainon, joka suosi työnantajia työntekijöihin nähden.

Lisäksi keltaisen koiran sopimukset ylläpitivät epätasa-arvoa työnantajien ja työntekijöiden välillä. Sopimukset vahvistivat ajatusta, että työntekijät olivat vain kertakäyttötavaraa, joka oli helppo korvata, jos he olivat tyytymättömiä työoloihinsa. Ne vahvistivat käsitystä siitä, että työnantajilla oli kaikki valta ja että työntekijät olivat korvattavissa. Tämä vallan epätasapaino marginalisoi työntekijöitä entisestään ja vaikeutti heidän mahdollisuuksiaan puolustaa oikeuksiaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että keltakoira-sopimuksilla oli suuri vaikutus työntekijöiden oikeuksiin, sillä ne tukahduttivat heidän järjestäytymisvapautensa, edistivät heidän hyväksikäyttöään ja pitivät yllä eriarvoisuutta työpaikoilla. Työnantajat käyttivät näitä sopimuksia välineenä pitääkseen työvoimansa hallinnassa ja estääkseen työntekijöitä puolustamasta oikeuksiaan. Vasta kansallisen työsuhdelain (National Labor Relations Act) hyväksyminen vuonna 1935 teki keltakoira-sopimukset täytäntöönpanokelvottomiksi, minkä ansiosta työntekijät pystyivät vihdoin käyttämään oikeuttaan liittyä ja perustaa ammattiliittoja.

USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET:

Mikä on keltaisen koiran sopimus?

Yellow dog -sopimuksella tarkoitetaan työsopimustyyppiä, jossa työntekijät sitoutuvat olemaan liittymättä ammattiliittoon tai tukematta sitä työsuhteensa ehtona.

Milloin yellow dog -sopimuksia käytettiin laajasti?

Yellow dog -sopimuksia käytettiin laajalti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa, erityisesti kaivostoiminnan, teollisuuden ja kuljetuksen kaltaisilla aloilla.

Miksi keltaisen koiran sopimukset olivat kiistanalaisia?

Yellow dog -sopimukset olivat kiistanalaisia, koska niitä pidettiin työnantajien keinona tukahduttaa työntekijöiden oikeudet ja estää heitä järjestäytymästä ja ajamasta parempia työoloja ja palkkoja.

Mitä seurauksia oli työntekijöille, jotka rikkoivat keltakoirasopimuksia?

Keltaisen koiran sopimuksia rikkoneet työntekijät saattoivat joutua irtisanoutumaan välittömästi työpaikastaan sekä kärsimään oikeudellisia seuraamuksia, kuten sakkoja tai vankeutta. Joissakin tapauksissa he joutuivat myös mustalle listalle tulevista työmahdollisuuksista.